Yksilöllistä kielikoulutusta aidoissa työtilanteissa 

Suomen kielen tuntini vaihto-opiskelijoille on juuri päättynyt, ja on aika suunnata seuraavaan opetustilanteeseen. Tällä kertaa en olekaan menossa luokkaan, vaan kävelen tien yli Taysin Munuaiskeskukseen, jossa minua odottaa filippiiniläinen koulutettavani Joselinda. Desinfioin kädet ja siirryn dialyysiosastolle 3. Olemme aloittamassa työelämän kielikoulutuksen. 

Viime keväästä lähtien olen saanut olla mukana Urareitti-hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää ammatillista kielikoulutusta. Lähtökohtana työelämän kielikoulutuksessa ovat koulutettavan henkilökohtaiset tarpeet, ja koulutuksessa keskitytään niihin viestintätilanteisiin, jotka kuuluvat kunkin koulutettavan jokapäiväiseen työhön. Hankkeessa mukana olevat koulutettavat toimivat sairaanhoitajan tehtävissä eri puolella Tamperetta. Samanlaista koulutusta järjestetään myös Helsingissä ja Turussa.  

Luokassa opiskelun sijaan olemme aidoissa työtilanteissa, jolloin voimme keskittyä aina käsillä olevaan asiaan. Usein tilanteet liittyvät esimerkiksi kirjaamiseen, puhelinkeskusteluihin tai lääkärin kiertoon. Erään koulutettavan kanssa pohdimme suomalaisten suhtautumista kuolemaan ja siitä puhumiseen. Miten keskusteluun saa tilanteeseen sopivat sävyn, kun sanat tai lauserakenteetkin tuottavat haastetta? Myös potilasturvallisuuteen liittyvät asiat askarruttavat monia ulkomaalaistaustaisia hoitajia. Halutaan olla varmoja siitä, että potilas ymmärtää, mitä ollaan tekemässä.  

Dialyysiosastolla hoidot ovat juuri alkaneet ja suurin kiire helpottaa hetkeksi. Laitteet piippaavat tasaisin väliajoin, ja kuljen Joselindan mukana kirjaten ylös huomioita keskusteluista potilaiden kanssa. Yritän olla mahdollisimman huomaamaton, jotta en häiritsisi hoitajien työtä. Kun tulee hiljainen hetki, katsomme yhdessä muistiinpanojani. Joselindalle on tärkeää saavuttaa mahdollisimman hyvä kielitaito, joten hän haluaa kuulla pienimmistäkin virheellisistä muodoista puheessaan.  

Työelämän kielikoulutus käynnissä. Kuva: Marja Oksanen

                                                  

Hoitotyöhön kuuluu runsaasti kirjaamista, ja sen moni maahanmuuttajataustainen hoitaja mainitseekin suurimmaksi haasteekseen. Raporteissa ei ole varaa väärinymmärryksille, joten on tärkeää, että teksti on ymmärrettävää. Pyrin ajoittamaan opetuskäyntini niin, että meille jää koulutettavan kanssa aikaa pohtia kirjaamiseen liittyviä asioita. Saatamme poimia tekstistä ongelmallisia muotoja ja tarkastella niitä tai ottaa tarkempaan käsittelyyn jonkin kielen ilmiön, kuten esimerkiksi lauseenvastikkeet.  

Koulutuksen päätteeksi sovimme aina seuraavan tapaamisen. Käyn yhden koulutettavan luona keskimäärin vain kerran kahdessa viikossa, joskus hieman useammin. Siksi on tärkeää, että tapaamisessa käsiteltyihin asioihin kiinnitetään tietoisesti huomiota myös jatkossa. Koulutuksen ideana on, että se järjestetään kokonaan työpaikalla, mutta on toki hyödyllistä kerrata asioita myös vapaa-ajalla. Välillä annan koulutettaville tapaamisen jälkeen tehtäviä tai materiaalivinkkejä. 

Opettajalle tällainen työskentelytapa on paitsi vaihtelua tavanomaiseen työpäivään myös loistava mahdollisuus työelämään tutustumiseen. Hoitoala on minulle aivan vieras maailma, ja on ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan tilanteita lähietäisyydeltä. Koulutettavani ovat olleet eri osastoilta, ja dialyysiosaston lisäksi olen päässyt tutustumaan sekä vanhuspsykiatrian osastoon että vanhainkodin arkeen. Saa nähdä, mistä löydän itseni ensi keväänä, kun saamme hankkeeseen uusia koulutettavia. 

S2-hallitus / Ella